perjantai 22. toukokuuta 2009
Vaatekaappi.
Kummityttö täytti kolme vuotta. Muistin hänen Kaalimaan kakaraansa – sille oli kyllä vaatetta tilattukin.
Tunnustettakoon nyt tämä: En ole koskaan oikein ollut sellaista neulojatyyppiä, joka jaksaisi neuloa mitä vaan kenelle vaan. Olen esimerkiksi huomattavan huono neulomaan hyväntekeväisyyteen, kun vastaanottajaa ei ole selvästi tiedossa ja näkyvillä. Se vähän hävettää.
Myöskään nukenvaatteet eivät oikein ole kuuluneet valikoimiini. Inhoan tehdä puolinaista ja rumaa ("koska nukeille kelpaa mikä vaan") mutta toisaalta olen laiska huolittelemaan vaatteita, joiden käyttäjä on muovia (tai vaikka kangastakin).
Kelkkani käänsi lopullisesti (tai ehkä täksi kertaa) pahvilaatikko. Se tarvitsi vain vähän tapettia ja paljon erikeeperiä. Ja johan alkoi vaatettakin syntyä.
Harjoittelin kirjoneuletta Jessica Trompin elefantilla. Minusta ei taida tulla kirjoneulojaa. Miten ihmiset onnistuvat siinä?
Miehen isän vanha paita pääsi hameeksi ja minun vanhat yöhousuni yöpaidaksi.
Nukke näytti uusissa tamineissaan tyytyväiseltä. Kiitollinen asiakas!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Nuttu! Miten hieno!
Oi miten iloiseksi tulin! Vaatekaappi vaatteineen ja pienine henkareineen on aivan ihastuttava! Mainio kertakaikkiaan.
Ja hei, elefanttihan näyttää ihan elefantilta, mikset muka onnistu?
Nerokas idea! Ja kiva, että lopulta sitten innostuitkin tuosta projektista. Tulos ainakin näyttää mitä mukavimmalta.
Kummityttökin on kiitollinen. Ja pienet hameet ovat toimineet myös kummitytön ja pikkusiskonsa hattuina; luomukset eivät siis olekaan pelkästään kankaisille asiakkaille :o)
Kiitos, että jaksoit!
Huh, mikä homma sinulla on ollut! Tajuttoman ihana lahja!
Lähetä kommentti