Irti maasta.

Olin viikonloppuna syntymäpäivillä, joiden vieraat kulkivat puujaloilla. Sankari itse näytti esimerkkiä. Hän on kuvassa vasemmalla: 80-vuotias pappani.

Pappa on romunkerääjä, entisöijä, kansanperinteen vaalija, sellainen joka ymmärtää arvottoman arvon. Papalla on henkilöauto, kuorma-auto, pyöriä ja traktoreita, kaikki vanhoja ja nykyään kiiltäviä. Ja lukuisia penkkejä, ovia, rautaosia ja puunpalasia, joilla on tarina, usein kiehtova. Kaikelle voi vielä olla käyttöä, sanoo pappa ja rakentaa pätkitystä koivusta koiran, koska sille tuli semmoinen siitä mieleen. Minusta pappa on aina sopivasti irti maasta.



Palelevainen pappa on, ja minä tein sille lahjaksi pipon. Se laittoi myssyn heti päähänsä ja totesi, että ulkojuhlissa kannattaa jo elokuussa pitää juhlatamineiden alla angorakerrastoa.

Neitsytmatka.

Pitkään suunnitelmissa ollut neuletyö valmistui eilen, kun siskon pää kaipasi pyrysuojaa.

Oli neulottu vähän kotona ja paljon autossa, lainattu mummulta suurikokoinen neula ja mallattu tädeillä ja vähän sedilläkin. Todettu toiveiden mukaiseksi.


Tilaushattu, joka täytynee ristiä Carrie B:ksi, syntyi vastikään lopetetusta Jaegerin Extra fine merino chunkysta, jota on ihana neuloa. Puikot olivat kokoa 4,5, joilla pinnasta sai sopivan jäykän.


Neitsytmatkalla viinin, elokuvan ja thairuoan haussa hattu suoritti roolinsa hyvin. Kotiin tullessa siskon otsassa oli kiharainen kaiverrus.

Hämärän lapsi.

Sain serkun. Kyllä vain, vieläkin! Minusta se on iloista. Meillä on molemmilla monenmonta serkkua, mutta hänellä melkein kaikki yli 20 vuotta vanhempia.

Vastasyntynyt antoi hyvän syyn aloittaa TAAS uusi neuleprojekti. Onneksi olin tällä kertaa kaukaa viisas ja päädyin neuleeseen, jonka valmistuminen vei noin tunnin. On nimittäin niin, että kaikki korit pursuilevat keskeneräisiä töitä. On karannut käsistä tämä tekeminen. Äkkiseltään mietittynä valmistumistaan odottavat ainakin oma villatakki, kummitytön villatakki ja miehen sormikkaat. Aloittamista odottaa ainakin siskon tilaama Carrie Bradshaw -hattu.

Mutta pieni siis sai valmista. 20-lukuhenkinen jazzpipo syntyi unelmanpehmeästä langasta, jota on ollut kauan varastossa yksi kerä.

Hämäränlapsen jazzpipo
Puikot: 4,5
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Chunky, koristeissa vähän Limboa
Menekki: 50 g

Serkku näytti pipopäisenäkin valloittavalta. Tosin hän piti hämärästä, ja paparazzilla oli vähän vaikeuksia.

Pienelle.

Kävin tapahtumassa, jossa oli paljon maastopukuja, punaisia baretteja, helikoptereita, valtavia kenttiä ja pronssisiipiä. Pieni veli vannoi siellä mahtipontisen valan. Juhlistimme asiaa syömällä hernekeittoa ja pannukakkua.


Matkalle sattui kuuluisa Korian ABC. Sieltä tarttui mukaan Novitan Rose Mohairia kauniin vihreänä, mutta vain hiukan, sillä siinä on arveluttava osuus akryylia.

Viikkoa aikaisemmin syntyi kummitytölle pikkusisko, jolle olen neulonut pehmeää alpakkaa. Havaitsin, että en oikein tule toimeen alle kolmosen puikkojen kanssa. Käsiala löystyy odottamattomasti. Silti piposta tuli hyväksyttävä ja toivoakseni tarpeeksi yksinkertainen. Lapaset sujuivat paremmin: pistin teeteen alpakan kaksinkerroin.

Pipo ja lapaset Auroralle. Pipoon osviittaa täältä ja lapasiin täältä.
Lanka: Vaaleanpunainen teetee Alpakka ja harmaa Bergère de Francen Lima. Teetee oli lapasissa kaksinkerroin.
Puikot: pipossa 2 ja lapasissa 3.
Määrä: vähäinen.

Teeteen alpakassa ei ole valittamista, ja BDF:n Lima on suuri suosikkini. Taisin juuri tilata sitä Ranskasta villatakin tai -paidan kokoisen määrän. Väri on violetti ja nimeltään kosto. En tiedä sopiiko se minulle yhtään.