Ja se on mun uusi bestis! Heti kokeillessani muistin, kuinka unelman tehokas työväline sinkiläpistooli on.
Asiaan.
Olen aloittanut uuden harrastuksen, josta koko kuvattu episodi sai alkunsa. Olen ryhtynyt verhoilijaksi.
Se tapahtui vahingossa. Nato pyysi verhoilemaan perheensä keittiöntuolit, kahdeksan kappaletta. Maksusta.
Suostuin heti, vaikka en ole ikinä moista tehnyt. Olin kai otettu, että joku noin piti minua käsityöihmisenä.
Ensimmäisen harjoitustyön lähtökohtana oli koivunväriset ikealaiset tuolit, joiden istuinosa oli sinistä kangasta. Mies hioi ja lakkasi pöydän ja tuolit pari viikkoa takaperin, ja nyt ne ovat kai lähinnä pähkinänruskeat (työ oli muuten hemmetinmoinen, kun koko kalustossa oli lakka päällä eikä ollut kunnollista hiomakonetta).
Istuinosan kangas vaihtui luonnonvalkoiseen tekonahkaan, joka on kätevä puhdistaa. Poistin vanhan kankaan sen alta; testasin kahdella kankaalla, ja tuoli pulskistui ehkä hiukan turhan paljon. Tekonahkaa oli aika haastavaa venyttää tarpeeksi kireälle, mutta muuten ei ilmennyt suurempia ongelmia. Luulen onnistuneeni melko hyvin!
Nyt on ikealaisilla perustuoleillakin tarina. Siis muukin, kuin että haettiin Ikeasta halvalla, kuskattiin autolla kotiin ja mietittiin sitten, oliko tässä nyt järkeä. Päätin, että tahdon pian sinkilöidä lisää. Nyt mietin kuumeisesti, mitä. Mies ehdotti sohvan verhoilua. En usko, että sitä kannattaa kokeilla harjoitustyönä nro 2.Lopuksi vielä ruokainspis. Satokauden kunniaksi kannattaa kokeilla Kurpitsamoskan maittavaa punajuuri-soijavuokaa. Se on hyvää!
