Lankakauppias.

Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että ennen uusia lankaostoksia yritän käyttää entiset edes suunnilleen loppuun. Se on yllättävän vaikeaa. Onneksi ihanat ompeluseuralaisnaiseni ovat armahtaneet minua vähän adoptoimalla joitakin keriä. Vähän olen upottanut miehen jalkoja lämmittäviin vilttitossuihin ja pieniin, täälläkin esiteltyihin lahjaprojekteihin.

Mutta on sitä jäljelläkin. Tiedättehän: monesta projektista jää jäljelle yksi tai kaksi kerää lankaa, jos sitäkään. Joo-o, yhdestä kerästä voi tehdä vauvanpipon – ihan söpönkin vielä – jos materiaali on superpehmeää ja väri inspiroi. Ja kyllä, parista kerästä tulee jo aikuisen pipokin, tai huivi vaikka – siis jos väri inspiroi, materiaali on oikea, vastaanottaja ajateltuna ja niin edelleen. Valitettavasti nämä kriteerit täyttyvät aika harvoin. Ja olen niin huono tekemään vain jotain jollekin... Siispä:


Haastavuutta lisää se, että kun olen ostanut langat jotakin projektia varten ja toteuttanut sen, ainakaan isompia juttuja ei tee mieli enää tehdä samasta langasta. Näin on käynyt Bergère de Francen Liman kanssa, jota tilasin viime syksynä Ranskasta February Lady Sweateriani varten. Jäljellä on 300 grammaa, eikä huvita enää. Vaikka lanka on ihanaa, väri ihan paras ja tuosta määrästä saisi jo ihan järkeviä aikaiseksikin.

Siksipä kysyn, haluaisiko joku ostaa nuo kuusi kerää pois nurkistani kuleksimasta? Ne ovat korkkaamattomia, paitsi yhdestä on purettu pieni pätkä mallitilkkua. Myisin koko määrän hintaan 20 e postikuluineen (Suomeen). Lanka (alakuvassa) on vähän pörröistä ja väri vendange, hiukan punaiseen taittava violetti. Lima sisältää 80% villaa ja 20% alpakkaa, tarkempi esittely täällä. S-kokoinen, pitkäselkäinen February Lady Sweaterini vei lankaa 400 grammaa, joten tuo jäljellä oleva määrä riittänee lapsen villatakkiin tai sen sellaiseen. Kiinnostuneet hihkaiskoot kommenttiloodassa!

Kosto on suloinen.

Postipoika pudotti jo ennen viikonloppua luukusta lapun, joka melkein jäi jonnekin maton ja kaapinoven väliin. Onneksi ei kuitenkaan. Sillä nimittäin lunastin itselleni unelmanpehmeää villatakkilankaa: Bergère de Francen Lima on 80% villaa, 20% alpakkaa. Rakastuin siihen tehdessäni velipojan viimevuotista joululahjaa.


Värin nimi vendange tarkoittaa oikeasti viinisatoa, mutta kun se ensiajatuksella kuulosti kostolta, en pääse nyt kostotunnelmista irti. Jotenkin ehdin jo liittää langan mielessäni upeaan draaman kaareen, johon sisältyisi verinen kosto ja riutuva katumus. Viinisato voi kyllä kuvata kuvata langan väriä kostoa markkinahenkisemmin, mutta draaman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Oli miten oli, väri on ihanaihana ja niin syksyinen, että villatakki olisi pian saatava puikoille. Tarvittaisiin vain malli. Mielessä on jotakin tällaista.

Olen todella mieltynyt Liman höttöiseen ulkonäköön ja upeaan värikarttaan. Tuota suloista kostoa on tietenkin melko mahdoton kuvata, mutta jotain käsitystä sentään:


Tilaus tupsahti Ranskasta ihan odottamattoman nopeasti ja ennen kaikkea vaivattomasti. Saatuani viime vuoden nauttia ranskalaisesta asiainhoidosta ehdin jo odottaa monenlaisia komplikaatioita. Päinvastoin: lankojen mukana tuli - yhtälailla ranskalaiseen tapaan - lisälahja:


Lahja on siis hirvittävän ruma meikkipussi. Olen innoissani, jos joku keksii sille järkevää käyttöä!