Pienelle.

Eräs pieni sai tossut, Saartje's bootees. Tein ensin pienemmän koon ohuehkolla merinovillalla ja puikoilla 2,5 – tuli tosi pieni tossu, ehkä juuri ja juuri vastasyntyneen kokoinen. Koska vastaanottaja on pian kaksikuinen, päädyin neulomaan lankaa kaksinkertaisena puikoilla 3. Jämäkät tuli, mutta vielä isot tytölle. Tämä kuuluu niihin suloisiin neulomuksiin, joiden käyttökelpoisuudesta ei ole takeita...

Olen myös löytänyt uudelleen japanilaiset Masu-laatikot (jollaisessa tossut matkustivat). Niitä voi käyttää vaikka mihin!

Täti Sininen.

Tänään olen katsellut valoa ja yrittänyt vangita sitä muistikuvaksi. Olen paketoinut ja ojentanut tädille lahjaksi neulomani kämmekkäät (Aino-lankaa, puikoilla 4,5).

Saaja on ihanista ja inspiroivista tädeistäni 50 vuotta täyttänyt, joka on synnyttänyt maailmaan nukkeja, maalauksia, runoja, näytelmiä (ja pari oikeaa lasta siinä sivussa). Täti vaikuttaa tehneen sitä, mitä on halunnut tehdä, kyselemättä ja kumartelematta, suuria tunnustuksia odottelematta. Olen kiitollinen kaikista tällaisista ihmisistä ympärilläni – he muistuttavat siitä, mikä kaikki on mahdollista.

Pieniä, piristäviä asioita: olen siirtänyt työpöydän, pujotellut villiviinin marjoja lankaan, ostanut lamppuja palaneiden tilalle. Ystävän vielä syntymättömälle tytölle neuloin tämän Sininen lintu -setin (myös Ainoa puikoilla 4,5). Takki on neulottu Baby Sophisticaten ohjeella, housut sovelsin. Toivottavasti ne lämmittävät tulijaa.

Oppii ylpeä prinsessa.

Kaapissa on pitkään ollut miehen mummon vanha alusmekko vai yöpaitako, koko 42, karmeaa mitä-lie-teryleeniä jostain menneiltä vuosikymmeniltä. Viime aikoina se on alkanut näyttää silmiini prinsessamekolta. Huolimatta siitä, että pikkutytöt ja prinsessajutut eivät ole suosikkiyhdistelmäni.

Haluaisin olla näppärä tuunaamaan vaatteita mutta en ole. Aloitan innolla, tarkastelen vaatekappaletta ja sen logiikka alkaa näyttää mahdottomalta. En ymmärrä, en osaa ommella.

Nyt kuitenkin alushameen omistajan tyttärentyttärentytär täyttää kahdeksan ja voisi kovastikin lämmetä prinsessamekolle. Hän ei ole kokoa 42. Jotain piti tehdä.

Ratkoin saumoja sitkeästi kunnes projekti alkoi näyttää lähestyttävältä ja palat muotoutua uudelleen. Käyttelin konetta, joka välillä sairastui ja parani sitten taas. Eikä mikään pala mennyt sataa kertaa väärinpäin tai nurinpäin tai jäänyt puoliksi johonkin väärään väliin (paitsi kerran). Opin uutta: Ratkoja on tosi pätevä. Rypytys kannattaa tehdä ompelemalla suora ommel tavallista löysemmällä ja kiristämällä sitten ylälangasta (neuvoi Juju-kirja). En olisi tullut ajatelleeksi.

Nyt toivon enää, että prinsessa mahtuu pukuunsa sisään, kas kun en tullut ajatelleeksi vetoketjua.

Siihen asti olen aika ylpeä.

P.S. Kultapallot kestää maljakossa ehkä ikuisesti. Nyt meneillään kolmas viikko. Ruusumobile ei kestä ikkunassa yhtä kauan (yhden illan).

Vihreän himo.

Kummallista, miten uskollisesti se tulee joka vuosi: himo vihreään. Tänä vuonna se on tosin iskenyt edellisvuosia voimakkaammin - ätläkkäämmätkin vihreät sopivat nyt hyvin.

Kummityttö täytti viikonloppuna kolme, ja yritin neuloa hänelle yhtä ja toista. Suloinen slipari on resoreja vailla valmis, jämälankasäärystimistä ei puutu niinkään paljon. Mutta kovin pieniltähän nuo näyttivät valmistuttuaan. Ostin siis isoveljeä ja tein turhamaiselle neidille kevättakin. Vihreän tietenkin.

Kevät on -nuttutakki
malli: hyvin yksinkertainen mutta oma
mitat: koko pituus 45,5 cm,
leveys kainaloiden alta 32 cm,
hihan sisäpituus 27 cm
lanka: Novita Isoveli, 400 g
puikot: 4, hihoissa 4,5 ja helmassa 5

Olen hurahtanut kudontaan myös, ja ensimmäisestä kurssityöstä tuli puolivahingossa vihreä. Aika ätläkkä vielä. Mutta lattiassa se on kuin tuore nurmi.

Tänään näyttää siltä, että vihreää uskaltaa melkein alkaa odotella uloskin. Minua viehättää se, miten suomalaiset heti auringon näyttäytyessä kömpivät innokkaina koloistaan. Vähän siristellen he antavat valon kokeilla kalpeita poskiaan...

Hämärän lapsi.

Sain serkun. Kyllä vain, vieläkin! Minusta se on iloista. Meillä on molemmilla monenmonta serkkua, mutta hänellä melkein kaikki yli 20 vuotta vanhempia.

Vastasyntynyt antoi hyvän syyn aloittaa TAAS uusi neuleprojekti. Onneksi olin tällä kertaa kaukaa viisas ja päädyin neuleeseen, jonka valmistuminen vei noin tunnin. On nimittäin niin, että kaikki korit pursuilevat keskeneräisiä töitä. On karannut käsistä tämä tekeminen. Äkkiseltään mietittynä valmistumistaan odottavat ainakin oma villatakki, kummitytön villatakki ja miehen sormikkaat. Aloittamista odottaa ainakin siskon tilaama Carrie Bradshaw -hattu.

Mutta pieni siis sai valmista. 20-lukuhenkinen jazzpipo syntyi unelmanpehmeästä langasta, jota on ollut kauan varastossa yksi kerä.

Hämäränlapsen jazzpipo
Puikot: 4,5
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Chunky, koristeissa vähän Limboa
Menekki: 50 g

Serkku näytti pipopäisenäkin valloittavalta. Tosin hän piti hämärästä, ja paparazzilla oli vähän vaikeuksia.

Synttäreillä.

Oli sankari, 7-vuotias apina.

Oli vieras, jolla oli uusi syysmyssy. Se syntyi siitä innosta, jonka Ainon myssy pulpautti. Toki se on aika vaatimaton edeltäjäänsä verrattuna, mutta pidän siitä silti. Ehkä se on tämä lila kausi.

Syysmyssy
lanka: Hjertegarn Lima, noin 80g

Niin, ja sitten oli lahja.

7-vuotias
Ohje: Polkadot
Lanka: Limbo
Puikot: 4

Pyöreänä neulottu villatakki siis valmistui ajallaan. 7-vuotiaalla oli synttäreillään vähän muutakin tekemistä kuin kuuman neulomuksen kokeileminen, joten sopivuus jäi hiukan arvoitukseksi. Vaikutti kuitenkin siltä, että epäilykseni villatakin istuvuudesta ei ollut ihan turha. Sen ehdin havainnoida, että 8-vuotiaan (amerikkalainen) koko oli suomalaiselle ekaluokkalaiselle aika nafti - täyspitkiksi tarkoituetut hihat esimerkiksi olivat hädin tuskin sen 3/4... Lisäksi napin virittäminen samaan tasoon hihojen alareunan kanssa vaikutti virheeltä: kaulus jäi rumasti lönkölleen. Täytyy kokeilla, auttaisiko tuunaus - kunhan saan kuumaverisen ystävän suostumaan hetkeksi takin sisään.

Pienelle.

Kävin tapahtumassa, jossa oli paljon maastopukuja, punaisia baretteja, helikoptereita, valtavia kenttiä ja pronssisiipiä. Pieni veli vannoi siellä mahtipontisen valan. Juhlistimme asiaa syömällä hernekeittoa ja pannukakkua.


Matkalle sattui kuuluisa Korian ABC. Sieltä tarttui mukaan Novitan Rose Mohairia kauniin vihreänä, mutta vain hiukan, sillä siinä on arveluttava osuus akryylia.

Viikkoa aikaisemmin syntyi kummitytölle pikkusisko, jolle olen neulonut pehmeää alpakkaa. Havaitsin, että en oikein tule toimeen alle kolmosen puikkojen kanssa. Käsiala löystyy odottamattomasti. Silti piposta tuli hyväksyttävä ja toivoakseni tarpeeksi yksinkertainen. Lapaset sujuivat paremmin: pistin teeteen alpakan kaksinkerroin.

Pipo ja lapaset Auroralle. Pipoon osviittaa täältä ja lapasiin täältä.
Lanka: Vaaleanpunainen teetee Alpakka ja harmaa Bergère de Francen Lima. Teetee oli lapasissa kaksinkerroin.
Puikot: pipossa 2 ja lapasissa 3.
Määrä: vähäinen.

Teeteen alpakassa ei ole valittamista, ja BDF:n Lima on suuri suosikkini. Taisin juuri tilata sitä Ranskasta villatakin tai -paidan kokoisen määrän. Väri on violetti ja nimeltään kosto. En tiedä sopiiko se minulle yhtään.