En ole oikein ompelija: kärsivällisyys loppuu ja suurpiirteisyys vaivaa. Lisäksi olen jotenkin arka: kankaita, mummoilta perittyjä, olisi iso nippu, mutta uskallus leikata niitä tahtoo puuttua. Se on jotenkin niin peruuttamatonta.
Rohkaistuin kuitenkin ja hurauttelin hameen, vaikka kyllä siinä aurinkoista aikaa vierähti hyvä tovi. Siinä on lupaus kesästä!
Suunnittelen ehdottavani sitä seitsenvuotiaalle ystävälle. Kangas on hänen isomummonsa esiliinasta. Minusta ajatus on herttainen, mutta hänestä ehkä ei. Arvelen, että koulu on jonkin verran muokannut pienen ihmisen vaatemakua. On tullut sellainen lisätarve kuin uskottavuus.
Muutakin esiteltävää on, samaa genreä kuin Violetilla. February Lady Sweaterini on nimittäin vihdoin valmis! Olen niin ilahtunut, että pidän sitä päällä melkein yötä päivää. Tämän työn parissa kului tovi ja toinenkin, ja muistin taas, että en ole oikein pitsinneulontaihmisiä. Lopputulos on silti kiva!
Lanka on Bergère de Francen Lima, johon ihastuin Ranskassa. 80% villaa ja 20% alpakkaa, ja miten pehmoista! Malliin kuuluisi vielä kolme nappia, mutta en löytänyt varastostani täydellisiä. Nyt alan kallistua siihen, että unohdan koko napit.
