keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Hämärän lapsi.

Sain serkun. Kyllä vain, vieläkin! Minusta se on iloista. Meillä on molemmilla monenmonta serkkua, mutta hänellä melkein kaikki yli 20 vuotta vanhempia.

Vastasyntynyt antoi hyvän syyn aloittaa TAAS uusi neuleprojekti. Onneksi olin tällä kertaa kaukaa viisas ja päädyin neuleeseen, jonka valmistuminen vei noin tunnin. On nimittäin niin, että kaikki korit pursuilevat keskeneräisiä töitä. On karannut käsistä tämä tekeminen. Äkkiseltään mietittynä valmistumistaan odottavat ainakin oma villatakki, kummitytön villatakki ja miehen sormikkaat. Aloittamista odottaa ainakin siskon tilaama Carrie Bradshaw -hattu.

Mutta pieni siis sai valmista. 20-lukuhenkinen jazzpipo syntyi unelmanpehmeästä langasta, jota on ollut kauan varastossa yksi kerä.

Hämäränlapsen jazzpipo
Puikot: 4,5

Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Chunky, koristeissa vähän Limboa
Menekki: 50 g


Serkku näytti pipopäisenäkin valloittavalta. Tosin hän piti hämärästä, ja paparazzilla oli vähän vaikeuksia.

6 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Serkku kuuntelee selvästi jotain päänsisäistä jazzia tuossa kuvassa. Suloisaa!

Peanut kirjoitti...

Suloinen serkku, onneksi olkoon! Ja aivan mahtis pipo!

Riina kirjoitti...

Pipo on ihana ja niin on kummityttökin. Mun tossut ei kyllä sovi väriin, mutta kai nekin vielä valmistuu. T. se joka unelmoi carrie-hatusta.

Kesakko kirjoitti...

Voi mitkä kuvat!

Uusi elämä on aina yhtä ihme ja pienenpienen tuoksu aina yhtä ihastuttava!

Tuli hyvä mieli.

aino kirjoitti...

suloista & ihanaa. voi että. ihanaa että sait serkun ja serkku pipon. tosi nätti.

Laura Proust kirjoitti...

Kiittää kiittää onnista ja kehuista. Pienet on usein kivoimpia, ihmisissä ja neuleissa.