Ja se on mun uusi bestis! Heti kokeillessani muistin, kuinka unelman tehokas työväline sinkiläpistooli on.
Asiaan.
Olen aloittanut uuden harrastuksen, josta koko kuvattu episodi sai alkunsa. Olen ryhtynyt verhoilijaksi.
Se tapahtui vahingossa. Nato pyysi verhoilemaan perheensä keittiöntuolit, kahdeksan kappaletta. Maksusta.
Suostuin heti, vaikka en ole ikinä moista tehnyt. Olin kai otettu, että joku noin piti minua käsityöihmisenä.
Ensimmäisen harjoitustyön lähtökohtana oli koivunväriset ikealaiset tuolit, joiden istuinosa oli sinistä kangasta. Mies hioi ja lakkasi pöydän ja tuolit pari viikkoa takaperin, ja nyt ne ovat kai lähinnä pähkinänruskeat (työ oli muuten hemmetinmoinen, kun koko kalustossa oli lakka päällä eikä ollut kunnollista hiomakonetta).
Istuinosan kangas vaihtui luonnonvalkoiseen tekonahkaan, joka on kätevä puhdistaa. Poistin vanhan kankaan sen alta; testasin kahdella kankaalla, ja tuoli pulskistui ehkä hiukan turhan paljon. Tekonahkaa oli aika haastavaa venyttää tarpeeksi kireälle, mutta muuten ei ilmennyt suurempia ongelmia. Luulen onnistuneeni melko hyvin!
Lopuksi vielä ruokainspis. Satokauden kunniaksi kannattaa kokeilla Kurpitsamoskan maittavaa punajuuri-soijavuokaa. Se on hyvää!
4 kommenttia:
Hyvältä näyttää! Mä jälleen kerran vannoin, etten enää ikinä koske mihinkään kalusteisiin liittyvään, kun ompelin vanhemmille nojatuolin hupun kuukausi takaperin... Ei hemmetti. Tuolit on niin paljon vaikeampia kuin ihmiset! Miks niissä pitää olla niin paljon kulmia?
Joo, kyllä toi sinkilöinti oli varmaan helpompaa. Tekniikkana "venytä ja paukuta" on lopulta aika yksinkertainen verrattuna kaikkeen, mihin liittyy ompelukone.
Kyllä natosi oli oikeassa, kun ajatteli, että osaat verhoilla. Itse en ikinä uskaltaisi enkä osaisi. Ei voi kuin ihailla!!
Kiitos katilein. Se ei tosiaan ollut niin vaikeaa, suosittelen lämpimästi :)
Lähetä kommentti