Tämän blogin tarina alkoi kaukaa mummosta. Tai mummoista. Toinen virkkaa pitsiä ja rakastaa ohjeita, toinen keksii ja tekee nopeasti mitä luovempia ihmeitä. Varvasmaton on tehnyt jälkimmäinen. Edellinen opetti neulomaan minut, joka myöhemmin jäin koukkuun ja vielä myöhemmin pahempaan koukkuun. Ja sitten tuli blogi.
Sitten on vielä se mummo, joka ei ollut ihan oma, mutta lähellä kuitenkin. Tämä on hänen vanha ompelurasiansa. Sieltä löytyi muun muassa alakoulussa tiukalla käsialalla neulottu mallitilkku. Alakoulu viittaa tässä tapauksessa 20-lukuun.Rasian alla on matto, joka esiintyy nykyään tuolinpäällisenä. Se on muisto ihanan Pariisin parhaasta korttelista, Bellevillestä.
Ja sitten on nämä purnukat. Todiste siitä, että olen jäänyt koukkuun taloyhtiön roskiksiin. Onneksi nämä eivät joutuneet jätemyllyn uumeniin, niin herttaisia ne ovat. Enkä voi olla arvuuttelematta, mikä niiden tarina mahtaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti