sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Lämmittimiä.

Minusta on tullut kai ihan pikkuisen jouluihminen. Se kävi vahingossa. Juon jo intona glögiä ja väsäilen lahjaksi ajattelemiani asioita. Niitä ei tosin täällä uskalla esitellä, kun koskaan ei tiedä vaikka osuisi saajan silmiin.

Haaveilen, että tekisin pienille ystäville joulukalenterin, josta joka päivä ilmaantuisi neulottu sorminukke. Sitten tarvittaisiin tietenkin myös laatikkonäyttämö, jossa niillä voisi esiintyä... Miten kiehtovaa se olisi (minusta)! Toisaalta: leikkivätkö lapset enää sorminukeilla, kun on niin monia hienoja muovihärsvättimiä?

Kaikki tekoseni eivät ole suunnittelu- tai salaisuusasteella. Hyvä toverini Iirismaria toi häämatkaltaan ompeluseuralaisille tuliaisiksi lankaa. Kerrassaan ystävällistä! Oli kuulemma ainoita täysvilloja, mitä Turkista löytyi. Ihanaa yhtä kaikki. Halusin säärystimet.











Turkkilaiset säärenlämmittimet
Malli: 40s ja 3o, 2n niin kauan, kun lankaa riittää
Lanka: Himalaya Yakamoz (100% villa)
Puikot: 4
Menekki: hyvinkin tarkkaan 100g

Ei mikään valtava neulontaihme, mutta lopputulos mainion langan tähden kiva ja kovin käyttökelpoinen.

Taannoisesta Polkadotista on vielä Limboa jäljellä, ja sen olen - muiden lankojen ohella - nyt ajatellut kuluttaa pois. Se kelpasi hyvin 30 täyttäneen ystävän kämmekkäisiin.



Natalya-kämmekkäät
Malli: Jody Pirrellon
Natalya (ravelry)
Lanka: Limbo

Puikot: 3,5

Menekki: hiukan yli 50 g


Malli oli peruskiva. Piristin sitä vähän pikkuisilla silkkiruseteilla. Limbo-lankaa en yhäkään rakasta: se hajoilee ja liukuu minun makuuni vähän liiaksi. Vielä pitäisi kuluttaa tuota luumun väristä yksi vajaa kerä ja lisäksi muutama makeanvaaleanpunainen kerä. Niistä syntynee pipo lapsikaverille.

Tänä aamuna oli kunnon kuura. Jääkukat olivat ottaneet hylätyt tavarat omikseen.

6 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Nuo on kyllä hirviän kauniit nuo kämmekkäät. Väri on tosi herkullinen, vaikken liilaa itse osaakaan käyttää.

Laura Proust kirjoitti...

Kiitos, Ilona. Mäkään en osannut käyttää liilaa vielä ehkä vuosi sitten. En ymmärrä, mistä uudet värit tulevat. Mun liila kausi alkoi yhdestä lankakerästä, jonka ostin Pariisissa hetken mielijohteesta vaihtoehdoksi villatakkiin. Se oli ihanan pehmeää Debbie Blissiä ja lepää vieläkin lankavarastossani: mitä kummaa tekee yhdellä kerällä ihanaa lankaa, jonka metrimäärä ei ole kummoinen? Kun siitä ei kuitenkaan tullut villatakkia...

aino kirjoitti...

herkulliset värit molemmissa.

tarvitsisin myös säärystimet mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tuppaavat jäämään tekemättä.

vielä tuohon alempaan postiisi liittyen, kuuntelin Elenan kun oli kipeänä. tykkäsin!

Laura Proust kirjoitti...

Aino, kiitos! Minusta Elena sopi hyvin juuri kuunneltavaksi, en tiedä miksi. En osaa sanoa, ajattelisinko siitä erilailla, jos olisin lukenut. Nyt se assosioituu vahvasti sen lukijamiehen ääneen...

Rouva Nordman kirjoitti...

Hienoja käsitöitä ja lankaa ihan Turkista saakka! Kyllä lapset leikkivät sorminukeilla, heitä pitää vain ehkä houkutella leikkimään.

Iirismaria kirjoitti...

Hauskaa, kun tuliaislangoista on sekä sun ja Ilonan käsissä syntynyt näin nopeasti valmista. Ja säärystimet on kyllä tosi kivan näköiset, oletko käyttänyt?