keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Origamien riittävyydestä.

Tänään olen taitellut origamitähtiä. En siis ole tehnyt oikeita töitä tahi tienannut rahaa. En ole edes siivonnut enkä tiskannut. (Papukeittoa sentään tein.)


Jo pitkään olen pohtinut seuraavaa: onko asioita, joita ihmisen tulisi, täytyisi, olisi pakko elämässään tehdä, jotta ei olisi välinpitämätön siivellä eläjä (muiden kansalaisten siivellä, tässä tapauksessa)? Saako ihminen taitella koko päivän origameja? Eikö pitäisi tehdä jotain hyödyllisempää (s.o. jotakin, mikä aiheuttaa palkkanauhan kotiinkolahtamisen)?

Toistaiseksi pohdintani on siinä vaiheessa, että origamitähtien taittelu ja neulonta voisivat olla sallittuja päiväntäytteitä (siis ennen kello 16 tehtäviä), jos niistä tienaisi edes vähän rahaa. Jos myisin neulomani kämmekkäät, silloin osallistuisin edes jollain tapaa tämän yhteiskunnan toimintaan.

Mutta vaikka myisinkin käsitöitäni, rahaa tulisi kovin niukasti (tai sitten hintojen pitäisi olla pilvissä, väittää laskupää). Olisinko silloinkin, kuitenkin, vähän riittämätön henkilö? Pitäisikö paremminkin tehdä kovaa bisnestä, jonka itselleni tunnen niin kovin vieraaksi aina, kun sellaiseen osallistun?


Lohduttaudun seuraavalla ajatuksella: on ihmisiä ( Liivia, Violet, Aino, Isoinpapu...), jotka ilahduttavat minua kauniilla töillään ja bloggauksillaan melkein päivittäin. Ymmärtääkseni kenellekään heistä ei makseta kirjoittamisestaan palkkaa. Silti (ja ehkä myös siksi) he ilahduttavat ja inspiroivat minua suuresti. Jos hienojen blogien lukeminen tekee minusta luovemman ja elämäniloisemman, bloggaajien työ on kai hyvinkin yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Vaikka siitä ei saisi rahaa.

Ja sitä paitsi: origameista tuli muutamille joulukortteja, vaikka en joulukortti-ihminen oikein olekaan.

Siispä:
Tänään olen taitellut origamitähtiä. Olen juonut glögiä, kuunnellut joulumusiikkia ja polttanut kynttilää. Päivä on ollut mitä parhain. Aion kruunata sen neulomalla hieman.

6 kommenttia:

violet kirjoitti...

ei, minulle ei blogin kirjoittamisesta makseta.
Olen iloinen jos sen lukeminen saa aikaan kuvailemiasi tunteita.

Ilona kirjoitti...

Toisinaan leipätyö on täysin yliarvostettua. Ennemmin sitä on vähän köyhempi ja puuhailee haluamiaan asioita kuin raataa niska limassa ja tienaa eikä ehdi tehdä niitä asioita, joista todella nauttii. Toisaalta musta leipätyön pitää myös olla sellaista, että se edes jollain tasolla tuo tekijälleen tyydytystä.

Laura Proust kirjoitti...

Violet: en huijannut! Hyvänmielisiä blogeja on ihanaa lukea. On mahtavaa, että sinä ja moni niin usein päivitätte ja näette oikeasti paljon vaivaa blogienne eteen.

Ilona: Olet oikeassa. Parasta olisi, kun leipätyö toisi oikein paljon tyydytystä :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Pitää saada tehdä sellaista, joka tuo iloa! Hienoja joulukortteja tulle noista. vau.

Liivia kirjoitti...

Olen iloinen myös, että tuon blogillani sinulle iloa.

Jos blogistani maksettaisiin, olisin kyllä hirveän iloinen. Se päästäisi minut ammatittikriisistäni heti kerralla.

Mutta maksettiin tai ei, teen sitä yhtä mielelläni.

Tykkään tosi paljon noista koristeistasi. Yksinkertaisen kauniita.

Laura Proust kirjoitti...

Katilein: Kiitos! Toivottavasti saajatkin ilahtuvat korteista - joulukortit on minusta aina paljon kivampia, jos niitä voi käyttää lukemisen jälkeen johonkin muuhunkin. Sopivathan nuo vähintäänkin takan sytykkeiksi :)

Liivia: Minuakin viehättää noissa origamihommissa yksinkertaisuus, vaikka tapaan olla vähän suurpiirteinen ja rönsyilevä muuten. Japanilaisissa jutuissa kaikki on aina jotenkin niin täydellistä vailla mitään liikaa: miten ihastuttavaa!