Sukka.

Sukkaa on tullut kudottua, salaisuudet mielessä tietenkin.

Aikaisemmin, joinakin aikoina, sukankutominen ei ole millään maistunut. Nyt se puolestaan on ollut mitä mukavinta. Siksi olen tehnyt sukka-analyysiä.

Tulos: on viisi asiaa, jotka keskeisesti lisäävät sukanneulomisintoani.

1. Ranskalainen kantapää. Olen nyt tehnyt niitä viisi, enkä tajua miksi en ole törmännyt tähän aiemmin. Miten yksinkertainen ja passeli!

Thuja-sukat
malli: Bobby Ziegler, Knitty
lanka: Sisu kaksinkertaisena, 2,5 kerää
puikot: 3,5
+++Yksinkertainen malli, jossa kuitenkin on jokin juju (joka toinen kerros on neulottu joustimen sijaan sileänä. Näkyy hienosti, kun sukka on jalassa.)

2. Silmukoiden poimimisen unohtaminen - nehän voi neuloa kantalapusta suoraan! Iirismaria ystävällisesti kertoi tämän minulle jokin aika sitten. Lämmin kiitos siitä.

Penttiperussukat
malli: Se kaikista perinteisin
puikot: 3,5
lanka: 7 veljestä
+++Viimevuotisista seiskaveikoista syntyy ihan kivojakin väriyhdistelmiä.

3. Tarpeeksi paksu lanka. Olen neulonut kahdet sukat 2,5:n puikoilla, ja seuraavia ei ole ihan heti näköpiirissä.

4. Inspiroiva väri. Tämä kohta torpedoi yleensä lukuisien seiskaveikkajämieni kuluttamisen.

Appiukon raidat
malli: Vähän 1o 1n -resoria, sitten 3o, 1n läpi sukan.
Ranskalainen kantapää ja kärjessä sädekavennukset.
lanka: Fortissima Sockan jämät kaksinkertaisena ja 7 veljestä -jämät
puikot: 3,5
+++Näihin sain upotettua itseraidoittuvan maastoseiskaveikan (!) jämän, joka muuttui inspiroivaksi herneenvärisen Fortissiman seurassa.

5. Uudet jutut. Traveler-sukat ovat ensimmäiset, jotka olen neulonut kärki edellä.

Traveler/Matkailija-sukat
malli: Diana Gates, Ravelry
lanka: Oman mummon aikoja sitten kehräämä villalanka,
joka riitti juuri ja juuri hyvin lyhyisiin sukkiin.
puikot: 2,5
+++Kärjestä aloittamalla syntyi kaunista jälkeä. Malli on kaunis, vaikka vei vähän hermoja.

Yhdet sukat ovat vielä puikoilla. Pajassa juodaan ahkerasti glögiä ja kuunnellaan saksalaista jouluoratoriota.

Origamien riittävyydestä.

Tänään olen taitellut origamitähtiä. En siis ole tehnyt oikeita töitä tahi tienannut rahaa. En ole edes siivonnut enkä tiskannut. (Papukeittoa sentään tein.)


Jo pitkään olen pohtinut seuraavaa: onko asioita, joita ihmisen tulisi, täytyisi, olisi pakko elämässään tehdä, jotta ei olisi välinpitämätön siivellä eläjä (muiden kansalaisten siivellä, tässä tapauksessa)? Saako ihminen taitella koko päivän origameja? Eikö pitäisi tehdä jotain hyödyllisempää (s.o. jotakin, mikä aiheuttaa palkkanauhan kotiinkolahtamisen)?

Toistaiseksi pohdintani on siinä vaiheessa, että origamitähtien taittelu ja neulonta voisivat olla sallittuja päiväntäytteitä (siis ennen kello 16 tehtäviä), jos niistä tienaisi edes vähän rahaa. Jos myisin neulomani kämmekkäät, silloin osallistuisin edes jollain tapaa tämän yhteiskunnan toimintaan.

Mutta vaikka myisinkin käsitöitäni, rahaa tulisi kovin niukasti (tai sitten hintojen pitäisi olla pilvissä, väittää laskupää). Olisinko silloinkin, kuitenkin, vähän riittämätön henkilö? Pitäisikö paremminkin tehdä kovaa bisnestä, jonka itselleni tunnen niin kovin vieraaksi aina, kun sellaiseen osallistun?


Lohduttaudun seuraavalla ajatuksella: on ihmisiä ( Liivia, Violet, Aino, Isoinpapu...), jotka ilahduttavat minua kauniilla töillään ja bloggauksillaan melkein päivittäin. Ymmärtääkseni kenellekään heistä ei makseta kirjoittamisestaan palkkaa. Silti (ja ehkä myös siksi) he ilahduttavat ja inspiroivat minua suuresti. Jos hienojen blogien lukeminen tekee minusta luovemman ja elämäniloisemman, bloggaajien työ on kai hyvinkin yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Vaikka siitä ei saisi rahaa.

Ja sitä paitsi: origameista tuli muutamille joulukortteja, vaikka en joulukortti-ihminen oikein olekaan.

Siispä:
Tänään olen taitellut origamitähtiä. Olen juonut glögiä, kuunnellut joulumusiikkia ja polttanut kynttilää. Päivä on ollut mitä parhain. Aion kruunata sen neulomalla hieman.