Ikkunoista tuli kuin eivät olisikaan. Siihen piti valmistautua kauan. Katsella linnunkakkoja ja todeta ohikävellessä: kivempi olisi ilman. Monta kertaa. Piti miettiä, missä kahva on – aina hukassa. Etsiä se. Piti palauttaa usko siihen, että ikkunat aukeavat kyllä kun ne kahvalla aukaisee.
Valmistautumisaika loppui tänään. Tarvittiin meisseli, astianpesuainevettä, rätti, lasta, sanomalehteä. Meisseli siksi, etteivät ne ihan suosiolla auenneet, koska lie pestyt. Sanomalehteä siksi, että ikkunan viimeistely lehdellä hinkaten on täydellinen marttakikka, josta olen ylpeä: voin tuntea itseni hetken käytännönihmiseksi.
Ikkunanpesun päälle istuin keittiönlasilla kameran kanssa. Viisi minuuttia: kolme kulkijaa koiran koiran kanssa, kolme ilman. Vein roskat ja oli lämmin vielä, aurinko puolitangossa.
1 kommentti:
Oi,kuulostaa ihan kivalta puuhalta sun kertomana. Mulla edelleen vaan haaveissa, vaikka miten on lomaviikko ja aikaa olis ihan mihin vain..
Lähetä kommentti