Olin viikonloppuna syntymäpäivillä, joiden vieraat kulkivat puujaloilla. Sankari itse näytti esimerkkiä. Hän on kuvassa vasemmalla: 80-vuotias pappani.
Pappa on romunkerääjä, entisöijä, kansanperinteen vaalija, sellainen joka ymmärtää arvottoman arvon. Papalla on henkilöauto, kuorma-auto, pyöriä ja traktoreita, kaikki vanhoja ja nykyään kiiltäviä. Ja lukuisia penkkejä, ovia, rautaosia ja puunpalasia, joilla on tarina, usein kiehtova. Kaikelle voi vielä olla käyttöä, sanoo pappa ja rakentaa pätkitystä koivusta koiran, koska sille tuli semmoinen siitä mieleen. Minusta pappa on aina sopivasti irti maasta.
Palelevainen pappa on, ja minä tein sille lahjaksi pipon. Se laittoi myssyn heti päähänsä ja totesi, että ulkojuhlissa kannattaa jo elokuussa pitää juhlatamineiden alla angorakerrastoa.
8 kommenttia:
Olipas valloittavaa :)
Voi miten herttainen pappa! Ja hyvä, että myssy onnistui.
En ole muuten ikinä kävellyt puujaloilla. Eskarissa niitä minusta oli ja jotkut niillä käveli, mutta sen jälkeen olen nähnyt niitä vain jollain katutaiteilijoilla, en tavallisilla lapsilla.
Ihana pappa! Oikea elämänasenne jolla varmasti on vaikutusta siihen ettei pappa ole ukkoutunut tuossa iässä ja kuten sanot, hiukan irti maasta;-)
Niin, se on aika ihana pappa. Poikkeuksellinen. En tiennyt että vanhanakin voi olla noin luova ja energinen.
Toivoisin, että tähän asiaan voisi jotenkin itse vaikuttaa, jos vanhaksi elää. Ehkä se on niin kuin sanot violet, että elämänasenteella on oikeasti merkitystä.
Ilona, minä olen tainnut kokeilla tuota puujaloilla kävelyä, mutta jätin kyllä juhlissa väliin. Yllättävän hankalaa nimittäin Taitavat tätini kävelivät ilmassa korkkareillakin, isänsä jalanjäljissä ;)
Mun oma äitini on 72 ja olen varma että hänen elämänasenteensa on osallinen siihen että hän on virkeä, loistavassa kunnossa, kiinnostunut kaikesta, idearikas, liikkuvainen jne. jne.
Siis en ikinä, ikinä uskoisi hänen ikäänsä ellen tietäisi. En puhu todellakaan nyt vain ulkomuodosta tai fyysisestä kunnosta vaan justiin kaikesta sellaisesta että on ihan täysillä elämässä kiinni, haluaa mennä ja tehdä ja nähdä ja oppia.
Ihana pappa!
Ja ihana pipo, täällä hormonihöyryissä ihan kyyneleet silmäkulmassa kun luin että hän laittoi heti pipon päähänsä. Mahtavuutta.
Varmasti kivat ja papan näköiset juhlat.
Violet, tuota juuri toivon. Ja sellaista, että osaisi pitää (tai saisi) avoimen asenteen elämään ja uuteen, ettei tarvitsisi rajoittua ja rajoittaa muita, niin kuin monille vanhoille ihmisille tuntuu käyvän. En ymmärrä, miksi luovuus loppuisi iän myötä. Tietenkin voi olla, että elämä todistaa toisin.
Viivi, on se ihana! Pipokin onnistui kerrankin, ei tullut liian lyhyt eikä liian pitkä, ei liian löysä eikä turhan kireä. Ja löysin kutittamatonta merinovillaa!
Ompa mainio pappa! Tuollaista asennetta toivon itsellenikin.
Lähetä kommentti