Tänään olen katsellut valoa ja yrittänyt vangita sitä muistikuvaksi. Olen paketoinut ja ojentanut tädille lahjaksi neulomani kämmekkäät (Aino-lankaa, puikoilla 4,5).
Saaja on ihanista ja inspiroivista tädeistäni 50 vuotta täyttänyt, joka on synnyttänyt maailmaan nukkeja, maalauksia, runoja, näytelmiä (ja pari oikeaa lasta siinä sivussa). Täti vaikuttaa tehneen sitä, mitä on halunnut tehdä, kyselemättä ja kumartelematta, suuria tunnustuksia odottelematta. Olen kiitollinen kaikista tällaisista ihmisistä ympärilläni – he muistuttavat siitä, mikä kaikki on mahdollista.
Pieniä, piristäviä asioita: olen siirtänyt työpöydän, pujotellut villiviinin marjoja lankaan, ostanut lamppuja palaneiden tilalle. Ystävän vielä syntymättömälle tytölle neuloin tämän Sininen lintu -setin (myös Ainoa puikoilla 4,5). Takki on neulottu Baby Sophisticaten ohjeella, housut sovelsin. Toivottavasti ne lämmittävät tulijaa.
lauantai 10. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
En malta odottaa että saan pukea villa-ihanuuden Pienen päälle ensimmäistä kertaa <3
Suurkiitos! Äitiä lämmittää jo nyt.
Ja ihan sinulta kuulosti villiviinin marjojen pujotteleminen lankaan, oi.
Onpa suloinen setti. Hyvä, että maltoit antaa tuolle langalle mahdollisuuden :)
Viivi, toivotaan, että villaiset mahtuvat lapsosen päällekin ;) Ja etteivät ne liikaa riitele niiden lukuisten vaaleanpunaisten mekkojen kanssa!
Ilona, kaikki Aino on nyt kulutettu (kämmekkäät imivät sopivasti vajaan kerän, joka setistä jäi). Juttu on näköjään just siinä, että pitää löytää oikea ja sopivasti inspiroiva ajatus. Pitäisi ehkä siis malttaa antaa lankojen marinoitua eikä yrittää nopsakasti kuluttaa kaikkea.
Setti on vallan ihana, monta hauskasti piristävää pientä yksityiskohtaa. Tykkään ainaoikeasta lahkeissa ja hihansuissa ja lähekkäin rivittyneet napit on mainiot, puhumattakaan lintuherrasta! Mainio lopputulos Ainosta :)
Hienoa, että on ihmisiä, jotka uskaltavat. Mulla jää useimmiten ajattelun asteelle.
Lintukirjailu! Hieno!
Kaunista sinistä!
Kirjoitat tädistäsi suloisesti. On hienoa saada ympärilleen tuollaisia ihmisiä!
Iirismaria, kiva että tykkäät. Mäkin olin ihan tyytyväinen, varsinkin kun suhtauduin Ainoon perusepäillen...
Solveig, mullakin jää liian usein ideat ja unelmat ajatuksiksi. Sille asialle voi toivoakseni tehdä jotain ihan joka hetki!
Katilein, kiitos! Itsekin tykkäsin tästä sinisestä: vähän epätasainen ja hiukan sammutettu.
Lähetä kommentti