maanantai 11. tammikuuta 2010

Tärkeä.





Siellä missä nyt olen, voi käydä kesken työpäivän hiihtämässä. Ladulla näkyy vain valkoista, johon kamera ei osaa tarkentaa, ja puiden harmaita rajoja. Jossain kaukana järvellä pieni musta hiihtäjä (mies). Sopii sielulle tämä, niin kuin olisi tarkoitettu.

Mökissä on äkäisillä pakkasilla viileää, on syytä tehdä pieniä tulipaloja turvalliseen pesään. Muistaa, että matoilla on alun perin ollut muutakin virkaa kuin se esteettinen. Kuvittelee, kuinka mummun neulomissa villapaidoissa pojat ovat tarenneet koulumatkoilla, muuten olisi ollut kylmä.

Näissä oloissa on helppo kokea olevansa hyvä ja hyödyllinen: varsinaisten töiden lisäksi on ihan oikeasti tärkeää neuloa, saunoa, polttaa tulia. Olisikohan se pysyvää, jos jäisi tänne?

3 kommenttia:

Kesakko kirjoitti...

Kaunis talvi. Kauniita asioita. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enempi minä nautin talvesta ja vuodenajoista ylipäätään.

Ja siitä että saa tehdä pieniä kauniita arjen asioita. Yksi ihanimmista muistoista on viime talvelta, kun kävin äitini tyhjänä ollutta kotia lämmittämässä ja lumityöt tekemässä yhtenä viikonloppuna. Lumitöiden jälkeen saunoin yksin ja nautin kaikesta. Ihan vain olemisesta.

heidi kirjoitti...

Olen jostain joskus kuullut, että ihminen tulee onnelliseksi silloin, kun saa tehdä jotain kokreettista työtä perustoimeentulonsa turvatakseen. Tarkoitan siis sellaisia asioita kuten halkojen hakkuu, kasvimaan perkaaminen, talon lämmittäminen, ruoan tekeminen, villasukkien neulominen kylmäjalkaiselle lapselle. Tämä pitää ainakin omalla kohdallani hyvin paikkaansa.

Aivan ihana tuo aiemmin esittelemäsi idea nuken vaatekaapista. Jos et pahastu, voisin käyttää samaa ideaa tuossa keväämmällä, jos ehdin ompelemaan kaivattuja nukenvaatteita kummityttöni synttäreille?

Laura Proust kirjoitti...

Viivi, ihana muisto :)

heidi, olen myös alkanut epäillä, että ihminen oikeasti kaipaa (myös) sellaisia töitä, joissa tuntee itsensä välittömästi hyödylliseksi ja onnistuneeksi. Monet nykyajan työnkuvat eivät lainkaan vastaa tähän tarpeeseen: ne vievät kyllä kaiken ajan ja energian, mutta niissä on huomattavan vaikea kokea arkisia onnistumisentunteita ainakaan kovin usein. Huomaan itse myös kaipaavani mainitsemiasi hyvin konkreettisia elämää turvaavia toimia. Kaupungissa kerrostalossa sellaiset jäävät helposti huomattavasti vähemmälle kuin maalla.

Suosittelen nuken vaatekaappia, sitä oli kiva tehdä ;)