keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Lapsuus, osa 2.

Leikkiin ei tarvittu paljon:


askel isolle kivelle



metsässä asuva kirahvi



kotipihaan osunut kultakaivos.

3 kommenttia:

violet kirjoitti...

..ja hitsit miten niitä kiviä on pienennetty noista ajoista ja kirahvitkin näyttävät nykyään ihan puilta vaan.

Iirismaria kirjoitti...

Tulee oma lapsuus mieleen. En ole käynyt kotikulmilla sitten muutettuani kotoa 9 vuotta sitten, kun vanhemmatkin muuttivat pois. Pitäis tehdä sinne pyhiinvaellus. Vaikka niin on tainnut valtavat kalliotkin muuttua aika pieniksi, aivan kuten Violet totesi.

Ai niin, tuosta kirahvipuusta olen kuullut ennenkin :)

Laura Proust kirjoitti...

Violet: Sanopa muuta. Kokeilin kuvaamista lapsen tasolta, noin 120-130 sentin korkeudelta, ja jännästi se vaikutti siihen, mitä assosiaatioita lapsuudesta muistui mieleen.


Iirismaria: Kannattaa pyhiinvaeltaa, huomasin. Mä olen kyllä käynyt noilla kulmilla aika usein, mutta aikuisen reitit ovat ihan toisia kuin lapsen. Nyt käveleskelin tahallani aidanveiriä ja puolinäkymättömiä polkuja, niin kuin silloin joskus...