Useimmat kirjat nimittäin ärsyttävät minua. Kiusaa tyyli tai sen puute, liiallinen alleviivaavuus tai henkilöhahmojen onttous. Tai jokin muu asia, selittämätön. Itselleni olen antanut anteeksi sen, että monet kirjat jäävät minulta nykyään kesken – sellaiset, joita en lue työn puolesta ja jotka eivät asianmukaisesti kolahda. Kyllä maailmaan kirjoja mahtuu, sellaisiakin, joita rakastan. Joiden jujun ymmärrän.
Siksi on vaikea sanoa jollekin, että minusta sinun pitäisi lukea tämä. On monta esimerkkiä siitä, että kaikki eivät ole saman jujun perässä. Onneksi; muuten jäisi maailman kirjakanta aika vähäiseksi. Jotenkin tylsääkin olisi se, että lukisi aina vain suositeltua ja rakastettua. Jäisi pois se hento riemu, kun tajuaa rakastavansa. Unohtuisi se intiimi hetki, kun kuvittelee kirjailijalla olleen mielessään vain yksi lukija: minä.
Jotenkin samalla tavalla nirso olen käsityön kanssa. Monet kauniit asiat tuntuvat minusta jotenkin visiottomilta: niin kuin tekijä olisi vain ajatellut, että teinpä nyt tällaisen, kun tämä oli nätti. Jotta voisin sijoittaa rahaa johonkin, kaipaan sitä, että näen jotakin myös ostokseni taustalla: tarinan, tunnelman, kantavan ajatuksen. Tarvitsen tunteen yhteisestä salaisuudesta.
2 kommenttia:
Minäkö tämän kirjoitin?
Olisin voinut.
En enää sano juuta enkä jaata kirjakyselyihin. No, pari ihmistä on joiden kanssa huomaan niin hyvin synkkaavan, että voin vannoa melkein maun kolahtavan yksiin kirjojenkin suhteen.
Mutta sitten...
Joku kysyy jotakin "hyvää luettavaa", minä kerron hullaantuneeni siihen ja siihen, se joku menee ja omaksi ostaa sen ja sitten kertoo: no ei se nyt niin kauhean hyvä ollut...en tajunnut tuota, en pitänyt tästä.
Ja minulla on syyllinen olo.
Ihan sellainen rahat palautetaan tyytymättömille -olo.
Nyt tajua että annan kirjavinkkejä lähes tietämättäni. viimeksi eilen.
Itse en niitä tosin halua! Tai siis, kuuntelen mielelläni, mutten (välttämättä) heti tahdo lukea. Tykkään löytää kirjan vähän niin kuin sattumalta, niin että se tulee vaan vastaan jossain, ilman että kukaan tuputtaa. Saatan olla pitkiä aikoja lukematta mitään, ja sitten jostain tulee pakottava tarve lukea jokin kirja.
Tunnistan myös tuon nirsouden käsitöihin ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin. Maailmassa vilisee tavaraa, roinaa, ideoita, ja minun seulani on sitten tietynlainen pidättyväisyys kaiken sen tulvan edessä.
Lähetä kommentti