ja kysyin tänään potentiaaliselta lahjansaajalta, pitääkö hän elefanteista (olin jo aika itsevarma, koska synttärisankari oli toivonut viidakkoteemaisia juhlia).
"En tykkää."
"Entä kilteistä elefanteista?"
"En. Mä tykkään tuhmista elefanteista!"
"..."
"Ja mä tykkään kans kuolleista elefanteista."
Hmmm. Noh, tuota, eikö tuo tavallaan vainaasta mene? Tuhma se ei kyllä ole, sillä on sydänkin korvan takana!
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Oi mikä söpöläinen! Eiköhän saajakin siihen ihastu, vaikkei se tuhma olisikaan :)
Oi kuinka ihana elefantti!
Voi että mä repesin täällä! *hihittelee* Toi on niin tota :D Mut ihana ronsuke ja varmaan tykkää sankarikin.
Aivan ihana!!
Koko tarinakin.
Oh, tikahdun!
Norsulla on aika tarkaavainen katse, voihan tuollaisen vakavan tuijotuksen tulkita vainaan katseeksikin jos kovasti tahtoo:)
Varmasti päivänsankari tykkää. Norsu on hieno, elävänä tai kuolleena.
Hypnoottinen katse, oli vainaa tai ei!
Kiitos kivoista kommenteista! Tykkään norsusta itsekin. Lisäksi se käy (vahingossa) niskatyynystä vaikka automatkalle. (Olin oikeasti vähän hämmentynyt tuosta "tykkään kuolleista elefanteista" -jutusta. Tyttö miettii kuulemma kovasti kuolemaa. Viikonloppuna nähdään, onko tämä tarjokas tarpeeksi vainaa.)
Ihana! Menee vainaasta:D
very cute.
i also like the way the white breaks up the patterns.
Lähetä kommentti