alkoi turkoosina. Sain kääntää lehden Eeva-Lotta Paavolan ihanasta kalenterista!
Nukuin kuukauden ensimmäisen yön uusissa housuissa, joista miehelle tulee (hyvästä syystä) mieleen lapsuuden lakana. Yöhousujen tekemistä kuvittelee puolen tunnin nopeaksi hurautukseksi, mutta vielä mitä. Mikään ompelu ei ole sellaista, ainakaan tällaiselle jonka pään pitää raksuttaa monta tovia ennen kuin jokainen pala löytää paikkansa. Olen sentään oppinut vähän malttia: osaan käyttää jo kaikissa väleissä silitysrautaa.
Olen iloinen ompeluharjoituksista, iloinen hassuista housuista!
5 kommenttia:
Ja mä olen kade ompeluharjoituksista, mun pitikin pyytää G:tä nostamaan ompelukone alakertaan (painaa oikeasti tonnin) ja tehdä Bossen tilkkupeitto valmiiksi, mutta unohdin! Housut näyttää kivoilta, tykkään sun tyylistä.
Oliko eeva-lotta paavola etsy-löytö?
(mun sanavahvistus on subveli...)
Silitysrauta on hyvä, hienoa, että osaat sen! Se helpottaa työtä niin paljon, ja lopputulos on kaunis.
Ihanat housut! Minullakin on ajatushautomo yöhousujen suhteen, olen jo nostanut pöydälle muutamia kankaita. Nyt vain odotan sopivaa hetkeä.
Iirismaria, tyylistä on kiittäminen sopivaisia kangaspaloja kaapissa ;)
Eeva-Lotta Paavolan kalenteri oli Kiasman kauppa -löytö. Mietin pitkään, kenelle antaisin sen joululahjaksi, mutta totesin, että kukaan ei voi tykätä siitä niin paljon kuin minä!
Ilona, yöhousut on piristävä ompelus: niistä voi huoletta tehdä reippaasti hassummat kuin muista vaatteista. Väritkin voi valita eri perustein, eikä mikään ole vakavaa. Sopii tällaiselle harjoittelijalle hyvin!
Minulla on tosi huono kolmiulotteisen hahmottamisen kyky, ompelu on tosi hyväää harjoitusta. En usko että on koskaan turhaa asettaa itselleen aivollisia haasteita.
Yleensä kyllä juuri silloin kun tuumaa että "nopeasti hurautan", tulee ongelmia.
Matroskin, lohdullista kuulla, että sinullakin on hahmottamisvaikeuksia, hienojen ompeluksiesi perusteella ei lainkaan uskoisi. Aivollisia haasteita tosiaan!
Lähetä kommentti