Vihreän himo.

Kummallista, miten uskollisesti se tulee joka vuosi: himo vihreään. Tänä vuonna se on tosin iskenyt edellisvuosia voimakkaammin - ätläkkäämmätkin vihreät sopivat nyt hyvin.

Kummityttö täytti viikonloppuna kolme, ja yritin neuloa hänelle yhtä ja toista. Suloinen slipari on resoreja vailla valmis, jämälankasäärystimistä ei puutu niinkään paljon. Mutta kovin pieniltähän nuo näyttivät valmistuttuaan. Ostin siis isoveljeä ja tein turhamaiselle neidille kevättakin. Vihreän tietenkin.

Kevät on -nuttutakki
malli: hyvin yksinkertainen mutta oma
mitat: koko pituus 45,5 cm,
leveys kainaloiden alta 32 cm,
hihan sisäpituus 27 cm
lanka: Novita Isoveli, 400 g
puikot: 4, hihoissa 4,5 ja helmassa 5

Olen hurahtanut kudontaan myös, ja ensimmäisestä kurssityöstä tuli puolivahingossa vihreä. Aika ätläkkä vielä. Mutta lattiassa se on kuin tuore nurmi.

Tänään näyttää siltä, että vihreää uskaltaa melkein alkaa odotella uloskin. Minua viehättää se, miten suomalaiset heti auringon näyttäytyessä kömpivät innokkaina koloistaan. Vähän siristellen he antavat valon kokeilla kalpeita poskiaan...

Lapsuus, osa 3: Koulu.

Samannäköisiä ne ovat yhä, lapset ja koulu. Ja samat kolot rappusissa. Silloin niitä ei pitänyt erityisen kauniina; se asia on muuttunut.

Hämärän lapsi.

Sain serkun. Kyllä vain, vieläkin! Minusta se on iloista. Meillä on molemmilla monenmonta serkkua, mutta hänellä melkein kaikki yli 20 vuotta vanhempia.

Vastasyntynyt antoi hyvän syyn aloittaa TAAS uusi neuleprojekti. Onneksi olin tällä kertaa kaukaa viisas ja päädyin neuleeseen, jonka valmistuminen vei noin tunnin. On nimittäin niin, että kaikki korit pursuilevat keskeneräisiä töitä. On karannut käsistä tämä tekeminen. Äkkiseltään mietittynä valmistumistaan odottavat ainakin oma villatakki, kummitytön villatakki ja miehen sormikkaat. Aloittamista odottaa ainakin siskon tilaama Carrie Bradshaw -hattu.

Mutta pieni siis sai valmista. 20-lukuhenkinen jazzpipo syntyi unelmanpehmeästä langasta, jota on ollut kauan varastossa yksi kerä.

Hämäränlapsen jazzpipo
Puikot: 4,5
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Chunky, koristeissa vähän Limboa
Menekki: 50 g

Serkku näytti pipopäisenäkin valloittavalta. Tosin hän piti hämärästä, ja paparazzilla oli vähän vaikeuksia.

Lapsuus, osa 2.

Leikkiin ei tarvittu paljon:

askel isolle kivelle

metsässä asuva kirahvi

kotipihaan osunut kultakaivos.

Lapsuus, osa 1.

Matkalla vanhasta kodista

uuteen kotiin

oli kivisiä aarteita.

Jää oli sulanut

mutta keinut odottivat, että joku antaisi niille kunnon vauhdit.

Poissaolevaa raapustelua.

Huomaan edelleen hahmottelevani tätä vuotta. Se tapahtuu hitaasti, minulle luonteenomaisesti. Pitäisi saada päätökseen kaikki viime vuodelta jääneet neuleprojektit (monta), niin voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Puhdas (työ-)pöytä kaipailisi myös uutta, keraamista mukia. Aika mieluusti siemailisin juomaa esimerkiksi tällaisesta.

Hahmottelun apuriksi on toistaiseksi löytynyt tämä, Kiasma-kaupasta. En taida osata olla valmiin kalenterin kanssa - jotenkin ne ovat aina vääränlaisia. Siksi postikortit muuttuivat tässä viikoiksi. Huomaan, että jokin japanilainen on puraissut minua. Tämä Taro Gomikin on jotenkin viehättävä. Ehkä syy on ylenmääräisessä sushin syömisessä.


Tätä saa itse täyttää paitsi tekemisillä, myös väreillä ja muilla höpötyksillä. Doodlaaminen on sanakirjan mukaan poissaolevaa raapustelua. Sopii minulle hyvin. Otin esille lastentussit.

Tämä viikko tulee helmikuussa. Odotan sitä jo! Tekisi mieli värittää auto valmiiksi punaiseksi.

Asenne 2009.

Tämän vuoden asenteeksi olen ajatellut jotakin sellaista, mikä on kuvattuna velipojan ja velipojan neidon minulle antamassa valmistumiskortissa:

Sellaista toivon mieluusti muillekin!

Ja sitten: hyödin (mikä veikeä verbi) hiukan ja sain talvitulppaaneja!

Hautasin sipulit (ihan tavalliset, Prismasta) multaan joskus syys-lokakuussa. Vein ruukut kylmäkellariin. Peittelin pikkuiset suojaan turhilta auringonsäteiltä. Kävin joskus, ehkä kahdesti tai kolmesti, suihkimassa kasvajille vähän vettä. Neljä viidestä sipulista osoitti elonmerkkejä, ja hain ne huoneenlämpöön kolme viikkoa ennen joulua. Ne taisivat olla vähän liian pieniä vielä, mutta nyt ne ovat täydessä kukassa, uuden vuoden kunniaksi. Iloitsen!

Päivän suositus: Didrichsenin taidemuseoon kannattaa mennä ihan siksikin, että siellä on inspiroiva merinäköalavessa, jossa on huisin hienot vaaleanpunaiset laatat (yhtään väheksymättä Rafael Wardin näyttelyä).