dear a.

hän on uusin ystäväni
she is my newest friend

ensimmäinen jonka tapasin pariisissa
the first person i met in paris

nyt hän asuu taloista kauneimmassa
now she lives in the most beautiful of houses

kävelimme paljain jaloin ja menimme laivalla
we walked bare foot and took a boat

jäin onnelliseksi!
it left me happy!

*Küsnacht, Sveitsi

Asemointia.

*asemoida sijoittaa painoarkin sivut oikeaan järjestykseen, koota sivu.

Vierailla mailla ja uusilla asemilla tulee sellainen tunne että mieli asemoituu. Kolmessa matkaviikossa ehtii katsella itseään monesta näkökulmasta ja asetella vuoden aikana kasaantuneita sivuja oikeaan järjestykseen. Matkalla – ainakin tällaisella tarpeeksi hitaalla junamatkalla – tulee vapautunut olo, kuin yhtäkkiä näkisi sisäänpäin ihan selvästi: tällainen minä tosiaan olinkin!

*Berliini

*Zürich

*Strasbourg*minä

Vaatekaappi.

Kummityttö täytti kolme vuotta. Muistin hänen Kaalimaan kakaraansa – sille oli kyllä vaatetta tilattukin.

Tunnustettakoon nyt tämä: En ole koskaan oikein ollut sellaista neulojatyyppiä, joka jaksaisi neuloa mitä vaan kenelle vaan. Olen esimerkiksi huomattavan huono neulomaan hyväntekeväisyyteen, kun vastaanottajaa ei ole selvästi tiedossa ja näkyvillä. Se vähän hävettää.

Myöskään nukenvaatteet eivät oikein ole kuuluneet valikoimiini. Inhoan tehdä puolinaista ja rumaa ("koska nukeille kelpaa mikä vaan") mutta toisaalta olen laiska huolittelemaan vaatteita, joiden käyttäjä on muovia (tai vaikka kangastakin).

Kelkkani käänsi lopullisesti (tai ehkä täksi kertaa) pahvilaatikko. Se tarvitsi vain vähän tapettia ja paljon erikeeperiä. Ja johan alkoi vaatettakin syntyä.


Harjoittelin kirjoneuletta Jessica Trompin elefantilla. Minusta ei taida tulla kirjoneulojaa. Miten ihmiset onnistuvat siinä?

Miehen isän vanha paita pääsi hameeksi ja minun vanhat yöhousuni yöpaidaksi.

Nukke näytti uusissa tamineissaan tyytyväiseltä. Kiitollinen asiakas!

Ikkunapäivä.

Ikkunoista tuli kuin eivät olisikaan. Siihen piti valmistautua kauan. Katsella linnunkakkoja ja todeta ohikävellessä: kivempi olisi ilman. Monta kertaa. Piti miettiä, missä kahva on – aina hukassa. Etsiä se. Piti palauttaa usko siihen, että ikkunat aukeavat kyllä kun ne kahvalla aukaisee.

Valmistautumisaika loppui tänään. Tarvittiin meisseli, astianpesuainevettä, rätti, lasta, sanomalehteä. Meisseli siksi, etteivät ne ihan suosiolla auenneet, koska lie pestyt. Sanomalehteä siksi, että ikkunan viimeistely lehdellä hinkaten on täydellinen marttakikka, josta olen ylpeä: voin tuntea itseni hetken käytännönihmiseksi.


Ikkunanpesun päälle istuin keittiönlasilla kameran kanssa. Viisi minuuttia: kolme kulkijaa koiran koiran kanssa, kolme ilman. Vein roskat ja oli lämmin vielä, aurinko puolitangossa.

080509.

Näkymät ovat kaikilla nurkilla nyt tällaisia. Metsät villeinä vuokoista. Onko niitä aina ollut näin paljon?

Lupaus kesästä.

Ompelupäivä siskon kanssa. Mukavaa!


En ole oikein ompelija: kärsivällisyys loppuu ja suurpiirteisyys vaivaa. Lisäksi olen jotenkin arka: kankaita, mummoilta perittyjä, olisi iso nippu, mutta uskallus leikata niitä tahtoo puuttua. Se on jotenkin niin peruuttamatonta.

Rohkaistuin kuitenkin ja hurauttelin hameen, vaikka kyllä siinä aurinkoista aikaa vierähti hyvä tovi. Siinä on lupaus kesästä!


Suunnittelen ehdottavani sitä seitsenvuotiaalle ystävälle. Kangas on hänen isomummonsa esiliinasta. Minusta ajatus on herttainen, mutta hänestä ehkä ei. Arvelen, että koulu on jonkin verran muokannut pienen ihmisen vaatemakua. On tullut sellainen lisätarve kuin uskottavuus.

Muutakin esiteltävää on, samaa genreä kuin Violetilla. February Lady Sweaterini on nimittäin vihdoin valmis! Olen niin ilahtunut, että pidän sitä päällä melkein yötä päivää. Tämän työn parissa kului tovi ja toinenkin, ja muistin taas, että en ole oikein pitsinneulontaihmisiä. Lopputulos on silti kiva!



Lanka on Bergère de Francen Lima, johon ihastuin Ranskassa. 80% villaa ja 20% alpakkaa, ja miten pehmoista! Malliin kuuluisi vielä kolme nappia, mutta en löytänyt varastostani täydellisiä. Nyt alan kallistua siihen, että unohdan koko napit.

Koti.

Piristi työpäivää ihmeellisesti. Ymmärrätte varmaan, mikä (ainakin jos olette lähikuukausina oleskelleet Suomessa).

Jo viime viikolla mielialaa nosti se, että voitin Sarin 1-vuotisblogiarpajaisissa, ja Pariisista saapui paketti. Se tuoksui ihan Ranskalta. Tuli ikävä sekatavarakauppaan!


Herttaisen muistikirjan lisäksi sain pikkuisen Koti-pussukan, joka inspiroi Koti-otsikoituihin ajatelmiin.

Miltä meillä näyttää? Siis oikeasti, arjessa. Ei kuvitelmissani. Ei silloin, kun tulee vieraita. Ei sisustuslehden kuvauksissa.


Meidän kotimme pitäisi kai olla kyllin iso kahdelle, mutta ei ole, meille. Miehen soittimet on ajettu olohuoneen nurkkaan. Samassa huoneessa minä työskentelen, oleskelen, neuloskelen. Joskus tekisi mieli rikkoa seinä naapuriyksiöön.

Eteisen kolmesta lampusta kaksi on rikki. Inhoan hämärää ja haluan olla ympäristöystävällinen mutta pihiys iskee kaupassa aina energiansäästölamppuhyllyn kohdalla. Toistaiseksi on hämärää. Ehkä niin on parempi: sekalainen röykkiö suksia, takkeja, kenkiä, laukkuja ja kaulahuiveja erottuu heikommin.

Naulakko on olemassa siksi, että siihen voisi ripustaa asioita. Silti toivoisin, että se olisi enemmän tyhjä kuin täysi. Miksi?

Makuuhuoneen seinävaatteiden tarkoitus on pelastaa lattiavaatteilta, ja se toimii, joskus.

Ja niin, makuuhuoneessa on kohokuviotapetti. Ja aukinaisia ovia, aina (olisihan ne helppo laittaa kiinni, jos menisivät siis. Joskus epäilen, että 50-luvulla ihmisten vaatteetkin olivat pienempiä). Mutta on myös miehen isoisän maalaama Viipurin linna ja ranskalaisen ystävän ristipistotyö. Ja säälittävä, viimeisinä Pariisin-päivinä mukaan huitaistu kirppisilmoitus. Ei se kaunis ole, mutta muistuttaa eräästä ajasta.

Keittiönkaappeja rakastan. Vaaleansininen ja pastellipersikka ei edes ole pahin yhdistelmä.

Ja sitten on vielä Liivian valokuvanäyttely keittiössämme, ja siskon vanha radio, joka äkkiä alkoi näyttää retrolta.

Minun kotini!

(Blogiarpajaiset ovat sitten iloinen ja herttaisella tavalla perinteinen keksintö. En ole koskaan ennen voittanut - kiitos Sari hirmuisen ilahduttavasta paketista!)