Tämän vuoden asenteeksi olen ajatellut jotakin sellaista, mikä on kuvattuna velipojan ja velipojan neidon minulle antamassa valmistumiskortissa:
Sellaista toivon mieluusti muillekin!
Ja sitten: hyödin (mikä veikeä verbi) hiukan ja sain talvitulppaaneja!
Hautasin sipulit (ihan tavalliset, Prismasta) multaan joskus syys-lokakuussa. Vein ruukut kylmäkellariin. Peittelin pikkuiset suojaan turhilta auringonsäteiltä. Kävin joskus, ehkä kahdesti tai kolmesti, suihkimassa kasvajille vähän vettä. Neljä viidestä sipulista osoitti elonmerkkejä, ja hain ne huoneenlämpöön kolme viikkoa ennen joulua. Ne taisivat olla vähän liian pieniä vielä, mutta nyt ne ovat täydessä kukassa, uuden vuoden kunniaksi. Iloitsen!
Päivän suositus: Didrichsenin taidemuseoon kannattaa mennä ihan siksikin, että siellä on inspiroiva merinäköalavessa, jossa on huisin hienot vaaleanpunaiset laatat (yhtään väheksymättä Rafael Wardin näyttelyä).
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Kauniit tulppaanit! Minäkin haluaisin onnistua "hyötimisessä" vai mitenkä se sanotaankaan. Todella veikeä verbi :) Olen sitä joskus koittanut, tulos oli nolla.
Hih. Mietinkin FB:ssä, että ootko käynyt Tornin näköalavessassa vai missä.
Kannatan asennettasi kovin!
Minun viime vuoteeni toimi ainakin kortti jossa luki: Täysillä tänä talvena! Kortti matkasi kalenterin välissä koko vuoden, ja nyt mietin josko siirtäisin sen myös uuden kalenterin väliin, sen verran paljon iloa ja asennetta kortti monenakin päivänä toi.
Ihanat tulppaanit myös.
Tytti, kiitos! Minäkin arvelin hyötämisen olevan vaikeampaa, mutta taisi olla sattumalta hyvät lämpöolosuhteet kellarissa. Aion kokeilla uudestaan, mikäpä on hauskempaa kuin kukkien puhkeaminen keskitalvella!
Ilona, joo innostuin vähän tuosta vessasta :)
Viivi, olen kans huomannut että piristyttäviä kuvia ja sen sellaisia kannattaa pitää silmän kantamissa. Tuo asenne on ollut jo tovin työpöydän yllä sinitarroitettuna.
Haa, mä olen hyötinyt vain yläasteen mmp-tunnilla ja aikonut muutaman kerran sen jälkeen, mut aikeeksi on jäänyt.Kiitos innoituksesta! Ja kiitokset edellisen postauksen krediteistä sukan kantapään osalta. Olen tosiaan sitä mieltä, että voitais omppiksessa joskus kaikki neuloa yks sukka samaan aikaan ja kierrättää parhaat käytännöt!
Olen pihalla.
Hyötiminen on aivan uusi sana mulle, samoin omppis ed. kommentissa...
Kortin asenne on silti just eikä melkein ja kukat keskitalvella ovat aina tervetulleita, vaikka olisivatkin tulppaaneja (nimimerkillä Hollannissa kukkaan vihastunut).
Puhuttiin äidin kanssa just jouluna siitä miten ennen oli aina tulppaaneja joulunkukkina. Täytyy itekkin kokeilla hyötämistä ens talvena.
Ja nuo tulppaanit on ihan sellasia mistä itekin tykkään, punavalkoviirullisia.
Iirismaria, aattelin, että vois hyötää lisääkin: olis pitkin talvea kukkia! Ja parhaita käytäntöjä vois etsiskellä aika monenkin neulomuksen kohdalla...
Violet, itsekin tarkistin sanakirjasta, miten tuota hyötämistä taivutetaan. Siellä kerrotaan, että "hyötää = jouduttaa puutarhakasvien kehitystä kasvuoloja säätelemällä". Ei siis ihan arkisanoja täällä Helsingissäkään! Ja omppis on ompeluseura, mutta sitä ei taida löytyä sanakirjasta ;)
Suomessa on ainakin se hyvä puoli, että mihinkään kukkiin ei varmana ehdi kyllästyä. Minusta on jopa herttaista, miten innolla ihmiset täällä laittavat parveke- ja puutarhakasveja, vaikka ne elävät vain muutaman hassun kuukauden.
Hilja, vielä ehtii hyötää tänä talvenakin :)
Kiitos kun selvitit tuon sanan. Nyt se jotenkin soittelee kelloja ja ihan kuin muistaisin jonkun vanhan tädin käyttäneen sitä...
Ihmettelen kun meillä tuolla parvekkeella on yksi unohtunut neilikka purkissa ja se on kukassa lumen alla!!1
Mutta ei varmaan tähän aikaan vuodesta saa sipuleita mistään...?
Violet, noita ihania sanoja olisi varmana vaikka kuinka. Pitäisi ottaa aktiivisempaan käyttöön!
Hilja - paljon mahdollista. Suomi on siitä tylsä maa, että kauppojen valikoimat on yleensä niin kovin tarkkaan sesonkiluontoisia. Onneksi aina voi ostaa netistä ;)
Lähetä kommentti